”Tarjous on hyväksytty”

Näin alkaa Villa Konnun tarina 25.2.2019. Ajatus oman rauhan tyyssijan tai tukikohdan hankkimisesta on pyörinyt päässä tasaisesti jo useamman vuoden ajan. Välillä on tullut lähestyttyä yksityisiä myyjiä ja käytyä katsomassa erilaisia maapalstoja sekä loma-asuntoja. Aiemmin ei näistä ole kuitenkaan päästy tarjousvaiheeseenkaan joko sijainnin, kunnon tai yleisen fiiliksen takia. Jossain vaiheessa luovuin ajatuksesta hankkia itselle loma-asuntoa ja keskitin ajatukseni sijoitusasunnon hankkimiseen.

Sijoitusasunnon vaatimukset olivat kristallisen kirkkaat, mutta sopivia kohteita oli tarjolla vain hyvin vähän. Yhdestä pääsimme vääntämään oikein kauppaakin, eikä hankkiminen jäänyt kovin kauas. Tämän myötä pääsin tutustumaan Mikkelin erilaisiin kiinteistövälittäjiin ja heidän toimintatapoihinsa. Erityisen positiivisena koin OP-Kodin Anjan. Hän oli aktiivinen yhteydenpitäjä ja selkeästi tavoitteellinen sekä tuloshakuinen. Hän toki taisi juuri jäädä eläkkeelle. Negatiivisia tuntui olevan enemmän. Eräs hukkasi puhelinnumeron kun olin pyytänyt esittelyä ja joku ei koskaan soittanut takaisin kertoakseen, miksen päässyt asuntoa katsomaan.

Toisaalta näille ”tukikohdille” ei ole osattu määrittää mitään tarkkoja vaatimuksia, lähinnä on katsottu mitä on ollut tarjolla. Tarjonnan suhteen olen ollut hieman ihmeissäni sen vähäisyyden suhteen. Asumme kuitenkin Suomen kesämökkikeskittymän ytimessä ja monet ovat luopuneet niiden käytöstä. Ympärillämme avautuu maisema, joka on täynnään hylättyjä, pystyyn lahoavia mökkejä ja maatilan pihapiirejä. Miksei näitä käytetä tai kaupata?

Sitten se sattui silmiin, kesken jäänyt hirsimökki! Sopivan kokoinen rakennus, sopivan kokoinen tontti, oma ranta, sopiva sijainti. Kuulosti ehkä jopa liian hyvältä, joten lauantai-iltana sähköpostilla pari kysymystä matkaan. Vastaukset tulivat seuraavana päivänä, samoin esittämiini lisäkysymyksiin. Alkoi arki ja odotus, mitään ei välittäjästä kuulunut. Keskiviikkona rohkaistuin soittamaan hänelle ja minusta tuntuu, että herätin hänet yöunilta. Perjantaina tutustuminen kohteeseen paikan päällä ja se olikin hauska jumppa. Lumia ei ollut aurattu mökkitieltä ollenkaan, kinos ylti hieman yli polven, eihän se tietenkään kantanut minua! Matkaa oli reilut sata metriä, mutta kyllä sekin alkoi jo hengästyttää. Rakennus oli juuri sitä mitä pitikin ja kun kuntotarkastusraportti oli olemassa, ei siitä löytynyt yllätyksiä. Käytännössä sähkötöiden loppuun saattaminen, lämminvesivaraajan sekä lämmityksen asentaminen puuttuvat. Kylppäristä löytyy myös viimeisteltävää, samoin listoja muista tiloista. Ja toki keittiön kaapistot, ym. Tekemistä siis vielä on, mutta ei mitään mahdotonta. Takkaan ja kiukaaseen voi laittaa tulet ja alkaa naprata hommia valmiiksi!

Tästä homma lähtee!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *