”Raivaamista ja siistimistä”

Vuoden ehkä lämpimin päivä tähän saakka, aamusta asti yli 15 astetta. Sehän on mahtava hetki kokeilla ensimmäistä kertaa raivassahahommia. Tontti on suureksi osaksi hoitamatonta metsää ja osittain vesoittunutta. Tänään keskityin kuitenkin vain ja ainoastaan tien reunojen siistimiseen. Ojista levinneet pajut ovat niin villiintyneet, että ne hankaavat auton kylkiä pihaan ajettaessa. Tämä ei tietenkään ole hyvä juttu!

Ihan ensimmäisenä oli tarpeen hankkia raivaussaha. Tutkin netin ja Mikkelin kaupat. Hankalan tuntuista hommaa! Hintahaitari on valtava, satasesta pariin tuhanteen. Mikä näistä sopii tarpeisiini? Parissa kaupassa oli yritystä auttaa minua asiassa. K-Raudassa minua palveltiin hyvin, mutta valikoima oli melko suppea. Siinä vaiheessa päätin kääntyä todellisen asiantuntijan puoleen. Vaimoni veli työskentelee Stihlillä ja hän selvitti asian puolestani. Eikä siinä vielä kaikki! Kone varusteineen tuotiin minulle toimistomme pihalle perjantaiaamuna ennen kahdeksaa. Kiitos kovasti! Kone oli pakkauksessaan lähes käyttövalmis ja loppuihin oli erinomaisen hyvät ohjeet.

Numerokyltti odottaa ensimmäistä vierasta tulijaa ja lyhty hämärää.

Päivän ensimmäinen tehtävä oli kuitenkin pystyttää tolppa ja ripustaa siihen mökin numerokyltti. Tälle on jo käyttöä, kun sähkömies tulee käymään tiistaina iltapäivällä. Mielestäni tuosta tuli hyvä! Hieman erilainen ainakin.

Pojat seikkailivat tuttuun tapaan.

Pojat olivat aloittaneet seikkailunsa ja rouva omat puuhansa tällä aikaa.

Tie on hyvin rehevöitynyt ja pajut raapivat auton kylkiä.

Sitten se alkoi, raivaus. Valjaat päälle, viimeiset kiristelyt ja nykäistään kone käyntiin. Uusi terä puri ohueen pajuun kuin veitsi voihin. Tämähän on ihan mukavaa hommaa! Reilun tunnin päästä tien mökiltä katsoen oikean puoleinen reuna on jo vesottu. Toisella puolen tielinjaa on rehevöitynyt kapeampi kaistale, joten se on huomattavasti nopeammin valmis. Juuri ennen lopettamista rouva tuli kysymään kumpi meistä kävisi kaupasta eväitä. Kerroin käyväni, kunhan olen saanut tienvarren valmiiksi. Kun vihdoin otin valjaat pois päältä, se iski. Aivan tajuton kuumuus ja hiki! En ollut sitä huomannutkaan, kun huiskin sahalla, vaikka päälläni oli keliin nähden aivan liikaa vaatteita, turvallisuus ennen kaikkea.

Siellä se nököttää autojen seassa 🙂

Koska keli oli mainio ja vaatteeni olivat läpi märät, päätin lähteä kauppaan mönkijällä. Se olikin erinomainen idea! Vaatteet kuivuivat viimassa mukavasti ja olin kaupalla jopa nopeammin kuin autolla.

Kolmas kärryllinen täyttövaiheessa.

Eväiden syönnin jälkeen laitoin kärryn mönkkärin perään ja aloitin risujen keräämisen tien varrelta. Riivin risut rautaharavalla ojista tielle jotta ne olivat helpommin poimittavissa. Jokaisen kärryllisen välissä oli pidettävä pieni tauko varjossa istuen ja vettä juoden. Useampaa kärryllistä myöhemmin tie oli puhdas ja ainakin metriä leveämpi. Kovin paljon tuo ei kuvassa näy, mutta eivätpähän pajut enää kirsku auton kylkeen.

Tie vesottu ja risut kerätty.

Seuraavaksi jatkoimme pihan puhdistamista. Vanha kissa-aitaus oli jo muuttunut laudoiksi ja verkkorullaksi rouvan käsittelyssä, joten ainut suurempi siirrettävä oli mökin pihaan jäänyt peräkärry. Siitä puuttuu toinen rengas, lienee puhjennut joskus, mutta eiköhän tuo mönkijällä siirtyne! Pyöräytin kärryn kanssa lenkin pihan ympäri, kunnes löysin sille hyvän paikan. Mönkijä jäi hieman kallelleen, mutta hyppäsin selästä pois ja irrotin kärryn. Rouva katsoi touhua ihmeissään ja menin kysymään miksi. Syy selvisi kun olin rouvan vieressä. Mönkkärin eturengas oli reilusti ilmassa 🙂 Ihan käyttökelpoinen työvehje tuo on!

Jousitus pelaa, en edes huomannut renkaan olleen ilmassa!

Kesä tulee kohisten!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *