”Millaista virtaa?”

Olen pohtinut mökillä käytettävän sähkön lähdettä.

Kuten olen kertonut, on meillä ajatus käyttää mökkiä ympäri vuoden. Se asettaa tiettyjä vaatimuksia lämmitykselle ja sitä kautta sähkölle. Lähtökohtaisesti lähdin puntaroimaan kaapelia pitkin tuodun sekä omalla aurinkojärjestelmällä tuotetun sähkön välillä. Tällä hetkellä budjetti ei anna myöden yhdistelmälle.

Aurinkojärjestelmässä oli monia asioita jotka kiehtoivat. Sähkön maksuttomuus, siirtomaksuttomuus ja ennen kaikkea, pieni hiilijalanjälki tuntuivat hienoilta ominaisuuksilta. Siksi lähdinkin selvittämään asiaa tarkemmin. Lähetin kysymyspatteriston useammalle järjestelmiä toimittavalle yritykselle ja seitsemästä vain kaksi vastasi. Toinen näistä, Sunwind, otti asian vakavammin. Pitkän viestittelyn tuloksena minulle selvisi, että paneelit tuottavat sähköä noin kahdeksan kuukauden ajan vuodesta ja neljänä kuukautena ei. Akusto taas vaatii joko talvehtimisen täyteen ladattuna tai lämpimässä. Tähän ratkaisuna olisi automaattinen dieselaggregaatti. Siis täh?! Ekologinen aurinkosähkö vaatii siis ison akuston jolla on melkoinen hiilijalanjälki ja joka voi mennä pilalle kylmässä! Lisäksi sähköä olisi kolkuteltava dieseliä polttamalla neljä kuukautta vuodesta!

Kun tämä ei kuulostanut siltä utopialta jota kuvittelin, päätin selvittää kaapelia pitkin toimitettavan sähkön tilanteen. Kotiin meille sähkön toimittaa Lumme ja sopimuksemme mukaan sen pitäisi olla ympäristöystävällistä. Soitto asiakaspalveluun ja asian kiteytys vastanneelle asiakaspalvelijalle ”Haluan tietää toimittamanne sähkön ympäristöystävällisyyden perustelun”. Lumpeelta ohjattiin ensin sivulle jossa kerrotaan heidän myymänsä sähkön alkuperä ja lisäksi luvattiin, että joku ottaa yhteyttä.

Seuraavana päivänä minulle tulikin sähköpostia Lumpeen Markolta ja hänellä oli antaa suuri määrä tietoa. Ensiksi oli ohjaus Ekoenergyn nettisivuille, jossa oli paljon minulle uutta. Lisäksi oli Lumpeen omaa sekä Energiaviraston tutkimusmateriaalia. Hän myös suositteli tiettyjä sähkötuotteita ekologisesti valveutuneella ja hiilijalanjälkeään miettivälle.

Tämän tekemäni vertailun myötä valitsen hyvällä omallatunnolla kaapelia pitkin toimitettavan vesi- ja aurinkosähkön Kontuun. Ainut harmittava tässä on se, että joudun sen kaapelin hankkimaan Järvisuomen Energian toimittamana. Siihen ei valitettavasti ole muita vaihtoehtoja.

Liittymä on siis tilattu!

”Levytystä”

Mökin työstö omien hommien osalta ajoittuu viikonloppuihin. Arki menee kuitenkin päivätyön ja perheen touhuihin. Mennyt viikonloppu oli aikataulullisesti hankala Konnun valmistumisen kannalta. Lauantaina kävimme laskemassa isäni uurnan ja sunnuntaina muistimme äitejä kautta maan. Onnistuin kuitenkin varastamaan itselleni ja mökille hieman aikaa.

Sähköurakoitsija oli tehnyt työnsä keittiön osalta. Plussaa ohjeista ja vinkeistä lapuissa!

Sähköurakoitsija oli käynyt sovitusti johdottamassa keittiön taustaa sekä mökkiä muutoinkin. Tämä tarkoitti sitä, että pääsin levyttämään seinän umpeen. En löytänyt tilaamani keittiön yläkaappien tarkkoja kiinnityspisteitä mistään, joten päätin pelata varman päälle ja laittaa levyiksi vanerit. Näin varmistan, että ruuvi pitää levyssä, vaikkei osuisikaan koolaukseen.

Monenlaista purkkia ja tarviketta. Kiitos asiantuntevasta palvelusta ja hyvistä neuvoista!

Lauantaina poikkesin K-Rautaan hakemaan tarvikkeita. Ensimmäisenä törmäsin siihen, että ajatukseni levyttää seinä vanerilla ei ollut kovin tavallinen! Melko pitkän tutkimisen jälkeen myyjä Timo kuitenkin löysi kaikki tarvittavat aineet, joilla tasoittaminen sekä maalaus onnistuvat. Hienoa! Tavarat kyytiin ja kohti Kontua!

Peräkärriä oli hyvä käyttää työpöytänä. Tuolista ja parrusta tuli hyvä tuki irti sahattavalle levyn palalle.

Päätin porata läpiviennit ulkona joten aloitin edestakaisin juoksun kun kävin sisällä mittaamassa ja ulkona merkkaamassa. Tässä vaiheessa huomasin, että levyt ovat 1250mm leveitä ja koolaus on 600mm jaolla. No, sirkkelillä vain siivu pois joka levystä, sillä se ratkesi. Porailu itsessään sujui ilman kommervenkkejä, lukuun ottamatta liitäntärasian ja lieden liitännän porauksia. Minulla ei tietenkään ollut mukana tarpeeksi suurta reikäsahaa. Kysyessäni porauksien kokoa kertoi sähkömies 73mm olevan oikea mitta. Nuo kaksi olivat kuitenkin n. 95mm kokoisia. Tämä ratkesi helposti laittamalla levyn alle tuki ja poraamalla kolme reikää.

Levyjen paikoilleen laittaminen yksin oli melko haastavaa, varvinkin kun toinen välitilan pistorasioista osui koolauksen kohdalle. Levy syrjään ja koolauksesta pala pois! Onneksi siitä ei tarvinnut nakertaa pois kuin 20mm, joten erillistä rimaa ei tarvinnut laittaa.

Levytys tehty ja tartuntapohjuste levitetty.

Kun levyt olivat paikoillaan, oli aika levittää tasoitteen tarttumista parantava pohjuste. Tämä telalla levitettävä aine oli kuin ohutta vispipuuroa, joskin lyhin tahmaista myös märkänä. Kuivumisen jälkeen levitin tasoitteen seinään. Tasoittelin saumojen lisäksi vain niiltä osin kun seinää jää näkyviin.

Tasoitteet seinässä. Nyt saa kuivua kunnolla ennen hiontaa.

Tämän verran tällä kertaa!

”Monipuolinen viikonloppu”

Perjantaina pääsin hyödyntämään kiertotaloutta parhaimmillaan, kun kävin ostamassa Torista löytämäni pirttikaluston. Olin etsinyt sopivan kokoista pirttikalustoa siitä asti kun tein mökistä tarjouksen, mutta uusia ei taideta enää missään myydä. Tai niin luulin, kunnes menin katsomaan tätä. Kyseistä kalustoa myi perikunnan puolesta erittäin mukavat neidot ja he kertoivat myös kaluston historian. Kalusto oli ostettu 20 vuotta sitten Mikkelin vankilan myymälästä lahjaksi henkilölle joka silloin työskenteli itse kyseisessä vankilassa. Koivuinen pöytä on vieläkin kuin uusi, siinä näkyy hyvin kotimainen käsityö, laadukas materiaali ja huolellinen pito. Kiitos vielä kerran Emmille pöydästä! Se saa varmasti hyvän kodin mökiltämme.

Kiertotaloutta parhaimmillaan! Kotimaista käsityötä 20 vuoden jälkeen toiselle käyttäjäryhmälle.

Kun pöytä oli lauantaina kannettu tupaan ja kasattu, oli aika aloittaa irtolaattojen korjaaminen. Kuvitelmissani otin ne yksitellen kauniisti ehjänä irti ja taikavoimillani puhalsin laastin pois lattiasta. Toisin meni, taas! Laatat tahtoivat rikkoutua irrotuksessa tai laastin naputtelu sai viereisetkin irtoamaan. Parin tunnin homman jälkeen alkoi kuitenkin olla puhdasta. Varastosta löytyy lisää sopivia laattoja, joten rikkoutuminen ei ole suuri ongelma. Pieni sävyero osassa on, mutta ei minua haittaa 🙂 Kerafix liimaa lattiaan ja laattaa niskaan! Toivottavasti se vain kuivuu näin kylmässä ilmassa.

Laatat paikoillaan 🙂

Varmuuden vuoksi tuli tietysti lämmitettyä sekä takkaa, että kiuasta. Mökin lämpö nousikin viidestä asteesta kahteentoista.

Takkatulta piti hyödyntää lounaan valmistukseen.

Kun laatat oli lattiassa, oli aika ottaa kipsilevyt pois keittiön takaseinästä. Jokin fiksu olisi tietysti edennyt toisessa järjestyksessä, nyt jouduin varomaan astumasta laattojen päälle. Kokonaisen kipsilevyn kantaminen yksin ja samalla harppoen on haastavaa 🙂 Sain levyt kuitenkin pois seinästä ja tuvasta laatoille astumatta. Hyvä niin!

Seuraavana vaiheena oli villoitta koolausten väli, jotta uusi levytys olisi mahdollisimman äänetön. K-Raudan myyjä suositteli Isoverin lasivillaa ja sitä tietysti myös otin. Samalla ostin villasahan, kun en aiemmin ole sellaista tarvinnut. Käsittely oli hyvin helppoa ja itse villoitus oli vain vartinhomma.

Villat paikoillaan ja sähköjä sijoiteltu.

Seuraavaksi olikin hieman tarkkuutta vaativampi juttu. Sähköurakoitsija käy alkuviikosta vetämässä tarvittavat piuhat keittiöön ja nyt on minun aika merkata mihin mitäkin tarvitaan. Kun piuhat on vedetty, pääsen levyttämään ja käsittelemään seinää. Sitten vain keittiön laittoon!

Taas mentiin eteenpäin!

”Hauskaa Vappua”

Vappu katkaisi työviikon keskeltä poikki. Kevään lämpö helli edelleen ja olikin aika kaivaa Hobby talvisäilöstä. Vein vaunun mökille tiistaina ja laiton sen valmiiksi lämpenemään. Samalla tapasin sähköurakoitsija joka valikoitui meille tekemään sähkötyöt loppuun. Kun pojat pääsivät koulusta ja hoidosta oli aika lähteä käymään mökillä. Olikin mitä mainioin yllätys, kun jäimmekin yöksi!

Vaunulle löytyi hyvä ja tasainen paikka mökin päädystä.

Pelkkää makoilua ei kuitenkaan ole luvassa vielä pitkään aikaan, vaan suuri osa ajasta meni keittiön lopulliseen purkamiseen sekä pihatöihin. Mönkijää ostaessani tulin hankkineeksi siihen myös Can-Amin oman puskulevyn. Myyjä väitti sen olevan niin tukeva, että sillä voi vaikka tasoitella mökkitietä. Tämähän täytyi kokeilla nyt! Hyvin se toimi, keskiosa tiestä levisi hienosti ajouriin, eikä puskulevy ollut millänsäkään. Ei puhunut myyjä palturia!

Risukkoa riittää!

Toinen suuremmista hommista on edelleen jatkaa raivaamista. Sitä riittää tontilla varmasti vielä pitkään. Nyt kuitenkin sain raivattua jo hieman näkymää harjun suuntaan. Tuohon päälle on varmasti hyvä laittaa grillauspaikka..

Harju näkyy jo.

Kun päivän on touhunnut pihalla, nukkuu varmasti hyvin! Niinhän sitä luulisi.. Nukuin ehkä kaikkein huonoimmat unet vaunussa koskaan. Olimme ensimmäistä kertaa tällä vaunulla pelkän akkuvirran varassa ja kokoajan tuli mietittyä virran loppumista ja kopin kylmenemistä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan virtaa oli vaunun mittarin mukaan jäljellä vielä 68 tunniksi. Ehkä hätäilin suotta 🙂

Vappuaamun kahvit mökin terassilla.

Vappuaamuna kahvit perkolaattorilla ja sama meno jatkuu. Pakkasimme rouvan kanssa kärryllisen jätettä, patjoja, keittiön, ynnä muuta odottamaan poisvientiä. Minä jatkoin raivaamista ja rouva kitkemistä. Mökin ympärys on jo todella siisti, kiitos rouvan!

Tupaan tullessa on laatoitus josta muutama laatta irtosi kun hioin lattiaa. Koputtelin loputkin läpi ja huomasin muutaman olevan irti pohjasta.

Vielä on hommaa tiedossa!

”Raivaamista ja siistimistä”

Vuoden ehkä lämpimin päivä tähän saakka, aamusta asti yli 15 astetta. Sehän on mahtava hetki kokeilla ensimmäistä kertaa raivassahahommia. Tontti on suureksi osaksi hoitamatonta metsää ja osittain vesoittunutta. Tänään keskityin kuitenkin vain ja ainoastaan tien reunojen siistimiseen. Ojista levinneet pajut ovat niin villiintyneet, että ne hankaavat auton kylkiä pihaan ajettaessa. Tämä ei tietenkään ole hyvä juttu!

Ihan ensimmäisenä oli tarpeen hankkia raivaussaha. Tutkin netin ja Mikkelin kaupat. Hankalan tuntuista hommaa! Hintahaitari on valtava, satasesta pariin tuhanteen. Mikä näistä sopii tarpeisiini? Parissa kaupassa oli yritystä auttaa minua asiassa. K-Raudassa minua palveltiin hyvin, mutta valikoima oli melko suppea. Siinä vaiheessa päätin kääntyä todellisen asiantuntijan puoleen. Vaimoni veli työskentelee Stihlillä ja hän selvitti asian puolestani. Eikä siinä vielä kaikki! Kone varusteineen tuotiin minulle toimistomme pihalle perjantaiaamuna ennen kahdeksaa. Kiitos kovasti! Kone oli pakkauksessaan lähes käyttövalmis ja loppuihin oli erinomaisen hyvät ohjeet.

Numerokyltti odottaa ensimmäistä vierasta tulijaa ja lyhty hämärää.

Päivän ensimmäinen tehtävä oli kuitenkin pystyttää tolppa ja ripustaa siihen mökin numerokyltti. Tälle on jo käyttöä, kun sähkömies tulee käymään tiistaina iltapäivällä. Mielestäni tuosta tuli hyvä! Hieman erilainen ainakin.

Pojat seikkailivat tuttuun tapaan.

Pojat olivat aloittaneet seikkailunsa ja rouva omat puuhansa tällä aikaa.

Tie on hyvin rehevöitynyt ja pajut raapivat auton kylkiä.

Sitten se alkoi, raivaus. Valjaat päälle, viimeiset kiristelyt ja nykäistään kone käyntiin. Uusi terä puri ohueen pajuun kuin veitsi voihin. Tämähän on ihan mukavaa hommaa! Reilun tunnin päästä tien mökiltä katsoen oikean puoleinen reuna on jo vesottu. Toisella puolen tielinjaa on rehevöitynyt kapeampi kaistale, joten se on huomattavasti nopeammin valmis. Juuri ennen lopettamista rouva tuli kysymään kumpi meistä kävisi kaupasta eväitä. Kerroin käyväni, kunhan olen saanut tienvarren valmiiksi. Kun vihdoin otin valjaat pois päältä, se iski. Aivan tajuton kuumuus ja hiki! En ollut sitä huomannutkaan, kun huiskin sahalla, vaikka päälläni oli keliin nähden aivan liikaa vaatteita, turvallisuus ennen kaikkea.

Siellä se nököttää autojen seassa 🙂

Koska keli oli mainio ja vaatteeni olivat läpi märät, päätin lähteä kauppaan mönkijällä. Se olikin erinomainen idea! Vaatteet kuivuivat viimassa mukavasti ja olin kaupalla jopa nopeammin kuin autolla.

Kolmas kärryllinen täyttövaiheessa.

Eväiden syönnin jälkeen laitoin kärryn mönkkärin perään ja aloitin risujen keräämisen tien varrelta. Riivin risut rautaharavalla ojista tielle jotta ne olivat helpommin poimittavissa. Jokaisen kärryllisen välissä oli pidettävä pieni tauko varjossa istuen ja vettä juoden. Useampaa kärryllistä myöhemmin tie oli puhdas ja ainakin metriä leveämpi. Kovin paljon tuo ei kuvassa näy, mutta eivätpähän pajut enää kirsku auton kylkeen.

Tie vesottu ja risut kerätty.

Seuraavaksi jatkoimme pihan puhdistamista. Vanha kissa-aitaus oli jo muuttunut laudoiksi ja verkkorullaksi rouvan käsittelyssä, joten ainut suurempi siirrettävä oli mökin pihaan jäänyt peräkärry. Siitä puuttuu toinen rengas, lienee puhjennut joskus, mutta eiköhän tuo mönkijällä siirtyne! Pyöräytin kärryn kanssa lenkin pihan ympäri, kunnes löysin sille hyvän paikan. Mönkijä jäi hieman kallelleen, mutta hyppäsin selästä pois ja irrotin kärryn. Rouva katsoi touhua ihmeissään ja menin kysymään miksi. Syy selvisi kun olin rouvan vieressä. Mönkkärin eturengas oli reilusti ilmassa 🙂 Ihan käyttökelpoinen työvehje tuo on!

Jousitus pelaa, en edes huomannut renkaan olleen ilmassa!

Kesä tulee kohisten!

”Polvistukaamme”

Lauantaiaamuna menin K-Rautaan vaihtamaan öljyvahan lakaksi. Tein niin, koska hiomisen jälkeenkin lattian raoissa on hieman vanhaa lakkaa ja öljyvaha ei tietenkään siihen imeydy. Tänään paikalla oli auttamishaluinen myyjä ja hän opasti tuotteen valinnassa ja työvaiheissa. Hän kertoi Teknoksen Helo Aquan olevan paras ja kestävin lakka mäntylattiaan, sitä siis. Alkuun tuli tehdä kerros kiiltävällä lakalla ohennettuna ja sen perään kaksi kerrosta valitsemallani puolikiiltävällä lakalla. Siis yhteensä kolme kertaa kontaten jokainen lauta läpi! Huh, kuulostaa työläältä! Vaihtoehtoja ei ole jos hyvän pinnan haluaa.

Matka kohti Kontua ja lakkaamaan vaan! Ensimmäinen kerros sujuu melkoisen joutuisasti, vaikka puu imeekin ohennettua lakkaa hyvin paljon. Ohjeen mukaan kuivumisaika on kaksi tuntia, mutta mökin lattian lämpötila on vain noin 12 astetta, joten minun on odotettava kauemmin ennen toista kerrosta.

Mökillä on mukana koko perhe, joten sillä välin kun lakka kuivuu, voimme tehdä muuta. Pojille on järjestetty aarteenetsintää pääsiäismunilla ja sen jälkeen on vuorossa mönkijäajelua. Ajelemme hyvin varovaisesti harjun päälle ja siellä pieniä lenkkejä. Lunta on vielä reilusti, Can-Amin vanteen puoliväliin saakka! Varjoisasta metsästä tuo ei taida sulaa vielä pitkään aikaan!

Lunta on vielä runsaasti. Joissain paikoissa jopa puoleen väliin vannetta!

Vihdoin on aika laittaa toinen kerros lakkaa. Lattia alkaa näyttää jo aika hyvältä kun vertaa lähtötilanteeseen! Toisen kerroksen jälkeen kotiin ja saunomaan. Kolmas kerros jää seuraavaan, eli sunnuntaiaamuun.

Toisen lakkakerroksen jälkeen näyttää jo hyvältä.

Sunnuntaiaamun lakkaus sujui hyvin ongelmattomasti. Puu ei enää ime lakkaa ollenkaan, joten menekki on hyvin vähäistä. Polvet ja selkä ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei polvistumista tarvita enää tänä pääsiäisenä 🙂 Märästä pinnasta katsottuna lattia on todella kiiltävä, mutta se himmenee jonkun verran.

Kolmas kerros lisää syvyyttä lattian väriin. Kyllä kannatti kontata!

Nyt kun lattia on käsitelty, voi mökille tuoda jo jotain kalusteita.

Mitähän seuraavaksi tekisi?

”Itsepäinen tanssikumppani”

Nyt kun mökille pääsee varmasti peräkärryn kanssa, on aika käydä etsimässä lattianhiomakone vuokralle. Suuntasin Cramolle heti kun tiesin sen aukeavan, olin portilla tasan kello seitsemän. Heti kun astuin sisään, oli minulla jo avulias henkilö vastassa. Kerroin, että olen aikeissa hioa mökin lattian ja tarvisen siihen sopivan koneen. Kerroin myös, että olin tutkinut heidän valikoimiaan ja hankkinut aggregaatin jolla voin koneeseen tuottaa virran. Ensimmäinen kommentti hämmensi: ”Eihän tällainen kone lähde edes käyntiin noin pienellä aggregaatilla.” Siis mitä? Katsoin virran tarpeen heidän verkostaan ja nyt se ei sitten riitä. Myyjä selitti, että tuollainen hiomakone ottaa käynnistysvaiheessa kaksinkertaisen virran. Niinpä tietysti! Ja lisäksi tarvitsisin teollisuusimurin sekä imukauluksen. Just! No seuraava yritys, voisinkohan vuokrata kaikki nämä ja lisäksi suuren aggregaatin jossa riittää virtaa kaikkien näiden tarpeisiin? Kaikki muu onnistuu, mutta aggregaatteja ei ole.

Jatkoin matkaani seuraavaan vuokraamoon, Ramirentille.  Sieltä löytyi myös avulian henkilö ja sen lisäksi kaikki tarvittava. Tai ainakin melkein. He pohtivat kovasti riittääkö aggregaatin virta sekä imuriin, että hiomakoneeseen. Päätin ottaa riskin ja varata laitteet iltapäiväksi kun järkevä hinta oli saatu sovittua. Onhan minulla oma aggregaatti vaikka imuria varten. Veisin ne töiden jälkeen mökille ja pääsisin vihdoin hiomaan sen lattian.

Päivällä nuorempi poikamme kävi postilla ja sieltä löytyivät Kylttimaxita tilaamani talonumero sekä nimikyltti. Ne tulivat todella nopeasti!

Talonumero ja nimikyltti ovat saapuneet!

Tuli iltapäivä ja kävin laitteet mukaani. Kaikki sujui hienosti ja mönkijällä kärryn sai nyppästyä ihan rappusten eteen. Tavarat sisälle ja kokeilemaan. Aggregaatti hörähti käyntiin ensimmäisellä nykäisyllä, imuri hurisi ja hiomakone pyörähti käyntiin. Tämä on mahtavaa, hommat etenevät! Kun aloitin kasaamaan laitteita tarkemmin, huomasin pienen murheen. Imurin mukana tullut letku ei käynyt imukaulukseen! Nopea käynti Mikkelissä ratkaisi ongelman, sain soviteputken mukaani ja homma näytti taas hyvältä!

Mönkijällä peräkärry tuli kevyesti vaikka tiellä on vielä lunta.

Hiomakoneen käsittely tuntui kovin vaikealta, se halusi mennä aivan eri suuntaan kuin minä! Pikkuhiljaa opin kuitenkin miten tuota voi käsitellä ja torstaina olin saanut hiottua jo makuuhuoneen lattian. Perjantain ahkeroinnin jälkeen lattia oli siinä kunnossa, että hiomakoneen voi pakata jo odottamaan tiistaiaamua ja paluuta vuokraamoon. Vuokraamon aggregaatti riitti pyörittämään molempia konaita, joskin välillä laukaisten vikavirtasuoja. Se oli aina hyvä merkki tauon tarpeelisuudesta 🙂

Lautojen väleihin jäi toki hieman lakkaa. Se tarkoittaa sitä, että palautan Osmo Colorin ja vaihdan sen lakaksi varmuuden vuoksi.

Hyvin menee!

”Traktori tuli taloon”

Kuten kirjoitin aiemmin mökille ei ole pääsyä autolla lumitilanteen vuoksi. Tämä aiheuttaa viivästystä kaikkeen mitä mökillä on tarpeen tehdä. Seuraava selkeä homma olisi lattian hionta ja uudelleen käsittely, enkä tosiaan aio niitä koneita viedä muulla kuin peräkärryllä!

Mökin tontti on lähes kokonaan hoitamatonta metsää ja se on myös yksi tulevista tehtävistä korjata. Rantaan mennään harjun yli melkoisen alamäen kautta. Kaikki tämä laskettuna yhteen sain päässäni aikaan ajatuksen. Mökille tarvitaan mönkijä.

Puita riittää raivattavaksi rantaan mennessä!

Tutkin vaihtoehtoja ja kokemuksia netistä valtavasti. Aluksi olin sitä mieltä, että hankkisin käytetyn maastoliikennemönkijän. Tähän minulle suositeltiin Yamahaa. Yksi sopiva löytyikin ja kaupat olivat lähellä syntyä. Ne kariutuivat ainoastaan myyjän passiivisuuteen. Seuraavaksi tutustuin traktorimönkijöihin. Vajaa kaksi vuotta sitten traktorimönkijöihin on saanut suuremman, 60km/h, liikennenopeuden. Sellainen lisäisi laitteen käytettävyyttä tavaran kuljetukseen, lumitöihin, viihteeseen ja vaikka kaupassa käyntiin. Tämä tuntuu järkevältä! Nopeammin kulkevien mönkijöiden rajoitin on myös sellainen, että koko voimakartta on käytettävissä, vain nopeus on rajoitettu. Se sulkee mielestäni pois vanhemmat 40km/h koneet. Käytettyjen koneiden valikoima on melkoisen vaatimaton, tarjolla on vain loppuun ajettuja, lähes uuden hintaisia. No, uusia katsomaan siis. Iskin silmäni Polariksen traktoriin, jossa oli kova kampanja. Olin hyvin innoissani tuosta ja ostohousut tiukasti jalassa. Syy jonka vuoksi sellainen jäi hankkimatta, tulee esille varmasti myöhemmin.

Sitten se tapahtui viime lauantaina, löysin meille sopivan koneen! Kävin ihan ohikulkumatkalla Saimaan Konepisteessä ja siellä sain erinomaisen hyvää palvelua. Myyjä Totti teki hyvän tarvekartoituksen ja osasi argumentoida Can-Amin hyödyistä käyttötarkoituksiini. Hän teki hyvä tarjouksen tarvittavien lisävarusteiden kanssa ja sovimme jatkosta. Halusin testata toimiiko hän aktiivisesti suuntaani ja kerroin, että hän voi soittaa tarjouksen perään tiistaina. Soitto tuli tiistaina ja pakollisen lisätinkimisen sekä luovutusajan varmistamisen jälkeen kaupat oli tehty. Luovutus saatiin jo seuraavalle päivälle, hienoa!

Tänään menin sitten töiden jälkeen laitetta noutamaan. En ole ennen ajanut mönkijällä, joten hieman jännitti. Kypärä päähän ja käyttöopastuksen jälkeen baanalle. Kyseisessä Can-Amissa on kaasun hallintaan valittavissa kolme eri herkkyyttä: Work, Normal ja Sport. Kun lähdin ensimmäisestä risteyksestä, ajattelin sen kiihtyvän hurjaa vauhtia! Pysähdyin ensimmäiselle huoltoasemalle täyttämään tankin ja samalla ajattelin ottaa Sport asetuksen päältä pois. Yllätyksekseni kaasun hallinta olikin Sportin sijaan Work-moodissa. Kylläpä hymyilytti! En ole vielä kokeillut Sportia, mutta Normal tuntuu jo ihan hyvältä 🙂

Nyt pääsee!

”Tilusten tutkimista”

Jalka uppoaa lumeen melko syvälle. Autolla ei ole mökille vielä mitään asiaa!

Lumi ei lopu. Päinvastoin, sitä on tullut jopa lisää. Tämä tarkoittaa, että edelleenkään ei ole auton kanssa pääsyä mökin pihaan. Siitä taas seuraa se, ettei seuraavaa hommaa, eli lattian hiontaa ole mahdollista tehdä. Tai olisi muutoin, mutta painavan koneen vienti mökkiin tuntuu jalkapatikassa hankalalta. Tältä osin tuntuu todella tympeältä, kun harvoja vapaapäiviä ei voi käyttää hyödyksi.

Se ei kuitenkaan pilaa kaikkea! Tänään keli on ollut mitä mainioin ja käytimmekin sen tutustumalla mökin ympäristöön. Ei kun kaupasta eväitä matkaan ja kohti Kontua!

Lumi on pehmentynyt lämpimässä säässä ja on suureksi osaksi sohjoista itse pihalla. Siinä on verraten kevyt kävellä ja kiersimmekin tonttia kaikkein eniten tähän mennessä. Varjoisemmissa paikoissa sekä tiellä lumi kantaa vielä aamupäivästä meidät kaikki. Sulaakohan tuo tuosta koskaan? Suuri osa tonttia on hyvin koskematonta ja puissa kasvaa hienosti naavaa. Pääsimme myös ensimmäistä kertaa kalliolle josta aukeaa melkoinen pudotus rantaan mennessä. Tästä saadaan komeat näkymät puita poistamalla! Pojat etsivät jo kuumeisesti paikkaa majalle ja jokunen varteenotettava paikka löytyikin! Luonto järjestää aina jotain uskomatonta, tänään se oli ehdottomasti mutkamänty!

Hauska mutkamänty kasvoi nuotion vieressä.

Talsinnan lomassa tulee nälkä ja siihen löytyy helpotusta nuotiomakkarasta. Nuotio syttyy hienosti kun puut ovat kuivia. Kylläpä on mukavaa kuunnella nuotion huminaa ja linnun laulua! Pojat tahtovat tietysti paistaa omat makkaransa, sehän vain käy! Kylläpä makkara vaan osaa maistua hyvältä, kun sen on paistanut nuotiolla ja sen syö kiireettömästi luonnon helmassa!

Poika oli todella innoissaan kun sai paistaa oman makkaran!

Syömisen jälkeen nuotio vahditaan sammuksiin ja peitellään lumella. Peittäminen ei ole vaikeaa, lunta on reilusti ympärillä. Olisiko tuossa vielä 40 senttiä paksu peite?

Lumipatja on melko paksu myös metsässä.

Pojat päättävät tehdä ”käpykaverit” ja minä menen tutkimaan vielä yhtä tontin kulmaa. Ihmettelen jo matkan päästä pientä tasalakista kumparetta ja päätän mennä lähemmäs. Kun pääsen melkein kumpareen päälle huomaan sen päällä olevan suuren kuopan. Mikä kumma tuo on, mietin. Vielä pari askelta ja tarkoitus valkenee. Kumpare ja kuoppa onkin romahtanut maakellari. Sisäänkäynti on tehty todella näyttäväksi ja kestäväksi. Myös seinissä näyttää olevan käytetty kiviä. Kun mökki on muutoin kuosissaan, täytyy tutustua tähän hieman enemmän. Rouva tahtoisi kellarin, tuosta voisi sen saada aikaan. Minä tahtoisin korsun tai bunkkerin, senkin tuosta voisi tehdä 🙂

Mahtava luontopäivä takana!

”Väliaikaista virtaa hiki hatussa”

Villa Konnusta puuttuu sähköliittymä, kuten kirjoitin aiemmassa julkaisussa. Mökillä on kuitenkin muutamia hommia, joissa sähkö on aivan välttämätön, joten ei kun aggregaattia etsimään. Saamani tiedon mukaan lattianhiontakone on tarvitsemistani laitteista suurin virtasyöppö ja sekin tarvitsee vain noin kaksi kilowattia. Tämä tarkoittaa, etten tarvitse kovin suurta generaattoria. Aluksi ajattelin hankkia salkkumallisen aggregaatin, mutta niiden antoteho tuntui jäävän liian kalliiksi. Harmi, koska sellaiselle olisi voinut olla jatkokäyttöä asuntovaunussamme!

Tutkin nettiä, tutustuin tarjontaan käytetyissä, vuokrattavissa sekä uusissa. Sitten se löytyi, sopivan kokoinen aggregaatti edullisesti! Ja vieläpä täysin yllättävästä paikasta, Hobby Hallista. Heidän tyhjennysmyyntinsä sattui sopivaan aikaan ja Daewoon aggregaatti oli jopa epäilyttävän edullinen! No, otin riskin ja tilasin sen. Koska työmatkani vei seuraavana päivänä Vantaalle, otin toimitustavaksi noudon myymälästä. Kun tilaus oli tehty ja maksettu, minulle tuli viesti, jossa kerrottiin ilmoituksesta tekstiviestillä, kun kone on noudettavissa. En kuitenkaan kiinnittänyt tuhon juurikaan huomiota, tottahan toki kone on myymälässä kaiken aikaa! Kun työpäivä oli kotimatkaa vailla, ei muuta kuin Hobby Halliin jonottamaan noutopisteelle. Hyvin asiakaspalveluhenkinen henkilö otti homman käsittelyynsä, tarkasti tilanteen koneelta ja totesi: ”Ei näytä olevan täällä”. Hänellä oli kuitenkin kova halu minua auttaa ja hän menikin varastoon tarkistamaan juuri saapuneen kuorman. Ei ollut siinäkään. Tyhjennysmyynti on kuulemma lisännyt noutoja niin paljon, ettei kaikkia saada mahtumaan autoon heti. Kerroin, etten ole tulossa Vantaalle ainakaan viikkoon ja hän merkkasi tuon tiedon tilaukselle. Ei muuta kuin nokka kohti kotia! Lahdessa pysähdyin tankkaamaan ja tarkistin puhelimen. Siihen saapunut viesti kertoi aggregaatin olevan noudettavissa 🙂

Tällä viikolla olin sitten seuraavan kerran Vantaalla ja sain noudettua aggregaatin ilman kommelluksia. Vein sen aluksi kotiin, autotalliin, odottamaan parempaa tarvetta. Into vei kuitenkin voiton ja eräänä iltana paketti auki, renkaat, kahvat, ynnä muut irto-osat paikoilleen. Tuo oli kuitenkin virhe. Laatikossa, mistä lienee asti, matkustanut kone oli aika pahan hajuinen. Bensan ja öljyn käry oli käsin kosketeltava ja kone on saatava pois autotallista.

Lunta riittää vielä tiellä, mutta hanki kantaa upeasti!

Kuten olen kirjoittanut, ei mökkitietä ole aurattu koko talvena, eikä lumimassa osoita juurikaan sulamisen merkkejä. Matkaa on se reilu sata metriä, joten tuon painoista konetta en aio edes yrittää kantaa. Nopea kartoitus vaihtoehdoista ja parhaaksi ajatukseksi kohosi hankkia ahkio jonka kyydissä aggregaatin voi hilata mökkitietä pitkin mökin terassille. Kaupoissa kiertely kuitenkin osoitti kaksi asiaa: 1. Tähän aikaan vuodesta ei enää löydy ahkioita. 2. Käryävä kone ei lisää matkustusmukavuutta autossa.

Mitäs sitten keksittäisiin? Kola, siinä ratkaisu. Rouva kolasi viimeksi käydessämme polkua ja kola tuntui melko tukevalta. Auton nokka kohti Kontua jotta koneen saa pois kyydistä. Auto parkkiin tien päähän ja kolaa hakemaan. Hanki kantaa tällä kertaa melko hyvin, ainakin siitä missä on aiemminkin kävelty. Sitten asettelemaan aggregaattia kolaan. Se ei mahdukaan siihen kovin hyvin, vaan toinen rengas jää hankaamaan lunta. Kola uppoaa. Ärsyttää! Hetki henkeä ja tuumaamaan. Kun koneen kääntää toisin päin, ei rengas osu lumeen, mutta kone on todella kiikkerä. Näillä mennään ja lämpimän jumppatuokion jälkeen kone on mökin kuistilla. Hiki tuli taas tällä lyhyellä matkalla!

Siinä se sitten nököttää terassilla odottamassa öljyjä, bensaa sekä kovaa käyttöä!

Kyllä hätä keinot keksii, mutta on tähän oltava parempikin keino!