”220€”

Kuvassa näkyvä summa on se, joka erottaa maankäyttösopimuksen syntymisen ja syntymättömyyden.

Olin tänään töissä, seurasin vierestä kun CRM-pääkäyttäjämme opasti uuden toiminnallisuuden käyttöä eräälle myyjistämme, kun puhelin soi. Soittajana oli erään kumppaniyrityksemme edustaja joka ei ollut löytänyt oikean yhteyshenkilömme yhteystietoa tarpeeksi nopeasti. Puhelussa sain tarjouspyynnön sekä yhden parannettavan asian yhteistyössämme. Puhelun aikana kuului koputuksen ääni, mutta koska toisessa päässä oli asiakas, en katsonut kuka soittaa. Kun puhelu oli päättynyt, katsoin, enkä ollut uskoa silmiäni! Soittaja oli henkilö joka omistaa mökkitonttiamme ympäröivät maat!

Puhelussa hän pahoitteli sitä, ettei ole vielä antanut suostumustaan maankäyttöön kaapelin kaivuuta varten ja kertoi, että hänellä ei ole mitään sitä vastaan, että saisin mökille sähköt. Asia on jopa päinvastoin, alueen aktiivisempi käyttö olisi erittäin hyvä juttu. Seuraavaksi hän kertoi ajautuneensa ”törmäyskurssille” sähköyhtiön edustajan kanssa keskustelussa korvaussummasta. Kerroin, etten tiedä korvaussummien suuruudesta yhtään mitään, mutta olisin valmis maksamaan omistani hänelle tarvittavan summan jotta sopu löytyisi. Tässä vaiheessa hän kertoi minulle korvattavan summan ja hänen näkemyksensä oikeudenmukaisesta määrästä. Näiden rahasummien ero on 220€. Kerroin voivani siirtää hänen tililleen summan välittömästi, jos se auttaisi. Tästä hän kuitenkin kieltäytyi ja kertoi, ettei halua minulta mitään, vaan verkkoyhtiöltä. Seuraavaksi hän ehdotti, että voisin ehdottaa maksavani k.o. summan verkkoyhtiölle, joka voisi sen maksaa hänelle. Kerroin, ettei mikään taho tuohon voi tietenkään suostua. Hän tulisi vääjäämättä käyttämään tapausta ennakkona ja vaatisi jatkossa kaikissa tapauksissa samaa. Useampaan kertaan hän ehdotti vaihtoehtoisia tapoja saada sähkö mökille, häntä ei haittaisi tippaakaan, jos vetäisin jatkojohdon hänen maidensa läpi esim. naapuritilalta. Puhelu päättyi näiltä osin naapurimaanomistajan pahoitteluun tilanteesta ja hänen ymmärrykseensä siitä, että olen tilanteen ainut kärsijä.

Minusta tuntui, että puhelun tarkoituksena oli puhdistaa ilmaa väliltämme sekä saada minut toimimaan vipuvartena jatkoneuvotteluja varten.

Päivän päätteeksi päätin soittaa verkkoyhtiöön. Sainkin sopimusneuvotteluista vastaavan henkilön heti linjan päähän ja hän tunnisti tapauksen heti. Hän kertoi avoimesti verkkoyhtiöiden tavasta toimia tämän kaltaisissa asioissa ja siitä kuinka heidän maksamansa sopimuskorvaukset määräytyvät. Kerroin naapurimaanomistajan ehdotuksesta ja näkemykseni siitä, mikä sen takana oli. Laskimme nopeasti kyseisen suuruisen korvaussumman muutoksen vaikutukset vuositasolle, kyseessä oli suurehko summa, liki 4,7M€! Verkkoyhtiön mies kertoi, että he tekevät vuodessa 3500 – 4000 maankäyttösopimusta joista tällaiseen tilanteeseen ajautuu noin kymmenen. Hienoa, ettei yhtään sen enempää! Toki tuntuu ikävältä tämä yksikin kohdalle sattunut.

220€ on siis se summa, joka estää meitä viettämästä täysipainoista mökkielämää. Ei ole kaikkinensa kovin suuri summa, maksaisin sen mielelläni asian ratkaisemiseksi. Harmi vain, ettei rahani tässä tapauksessa kelpaa kummallekaan osapuolelle.

”Palju on oltava”

Vaikka sähkön tulemisesta ei ole mitään tietoa ja mieli minulla on välillä melko alhaalla asian suhteen, ei ole mitään syytä antaa sen tarttua lapsiin ja rouvaan. Nyt onkin hyvä hetki hankkia se, mistä olen haaveksinut jo aiemmin kausiluontoisesti, Palju.

Ei ole ihan helppo homma löytää sitä itselle sopivaa tynnyriä. Itse olen jostain syystä mieltynyt pyöreisiin ja rouva taas kulmikkasiin vaihtoehtoihin.

Monia erilaisia on tullut pyöriteltyä ja käytyä koeistumassa. Monesta paikasta olen pyytänyt ja saanut tarjouksia, mutta ostopäätös on jäänyt roikkumaan.

Monissa asioissa kannatamme rouvan kanssa kierrätystä sekä kiertotaloutta ja Tori.fi palvelu onkin molemmilla melko aktiivisessa käytössä. Siellä on todella paljon erilaisten yritysten ilmoituksia ja yksitysten ilmoitukset kyseisistä tuotteista ovat harvassa.

Viime viikonloppuna silmiini osui kuitenkin helmi. Todella siistin näköinen kahdeksankulmainen palju kaikilla varusteilla. Päätin olla yhteydessä myyjään. Tynnyrille oli jo sovittu haku viikonlopulle, joten se siitä.

Pari päivää myöhemmin myyjä oli kuitenkin yhteydessä minuun. Noudon sopinut henkilö oli perunut varauksensa ja minä olin ollut seuraava kiinnostunut. Lupasin tulla katsomaan kapinetta, kunhan seuraavalla, eli tällä viikolla, ajaisin siitä ohi työmatkalla.

Otin tiistaina kärryn perään ja kävin viemässä sen myyjän pihalle töihin mennessä. Vilkaisin tynnyriä ja se oli juuri sellainen niin kuin piti.

Päivän päätteeksi houkuttelin työtoverini mukaan mööpeliä nostamaan, myyjä kehui sen painoksi ehkä 300 kiloa. Ei se niin paljoa painanut, tai sitten me olemme Lassen kanssa todella vahvoja. Kylpytynnyri saatiin hienosti peräkärryyn ja sidottua tukevasti. Sitten köröttelin illankähmyssä mökille ja jätin paljun kärriin odottamaan tulevaa viikonloppua ja rouvan apua alas nostoon.

Siinä se kyydissä nököttää!

En kuitenkaan malttanut tänään odottaa rouvaa mukaan vaan päädyin kokeilemaan voimiani. Hienosti, ja ehjänä, paju tuli alas kärrystä yksinkin. Ja hyvin se asettui tekemäni rungon päälle!

Oma paikka on löytynyt.

Tänään ei sitä vielä kokeiltu, ehkä ensi viikonloppuna!

”Kesäkuulumisia”

Avaan kirjoitusalustan pitkästä aikaa tehdäkseni merkinnän blogiin. Villa Konnun tarina on edennyt, mutta puhelimen mukana olo on ollut melko vähäistä. Kuvat ovat jääneet usein ottamatta ja se on vaikuttanut myös kirjoittamiseen.

Kesäkuun alun aikana oli paljon muutakin, kuin mökin valmistelu, joten eteneminen oli hitaampaa. Keittiö oli suurimpana osa-alueena kuitenkin paljon mielessäni. Tilasin Netraudasta Mimo-valmiskeittiön ja kuten arvata saattaa, ei kuljetus sujunut ihan ilman ongelmia. Parissa kaapissa oli trukin osumat, mutta Netrauta hoiti reklamaatiot hienosti! Kuitenkin puutteiden ja jälkilähetysten odottelujen vuoksi valmistuminen oli hidasta.

Sain keittiön lopulta kuitenkin valmistui ja näyttää hyvältä! Edulliseksi paketiksi kaikki osat tuntuvat hyvin laadukkailta ja harkituilta. Keittiön valmistuttua, hankin Philips HUE järjestelmän sekä nipun valaisimia valmiiksi. Sain ripustettua kaikki hankkimani valaisimet, ainoastaan oleskelutilan riippuvalaisin puuttuu. Haluaisin siihen kristalleja, rouva jotain pelkistettyä. Saa nähdä mitä siihen tulee 🙂

Lähes valmis keittiö. Hyvältä näyttää!
Eteisen ja tuvan valaisimet näyttävät tältä.

Seuraavaksi vesijärjestelmän kimppuun!

Aloitin Juhannukselta parin viikon pätkän kesälomaa ja vaikka päivät kuluvat lasten kanssa, on iltaisin aikaa olla paikalla myös itse. Sähköliittymän toimitusaika on ihan nurkan takana ja juokseva sekä lämmin vesi on hyvä olla heti käytössä.

Putkihommat ovat jollakin asteella tuttuja erään aiemman työn johdosta ja koska appiukko on putkimies, voi tehdä asioita myös hänen ohjeiden mukaan. Keittiön vesipiste siirtyi aiemmasta reilun metrin, joten lattian alla olevat Pex-putket piti vaihtaa. Toinen sujui muitta mutkitta, mutta toisen kuori oli hieman halki. Onneksi halkeamaan pääsi käsiksi lattiaa purkamatta! Useamman tunnin aherruksen jälkeen vesi kulkee putkessa aggregaatin avulla.

Seuraavaksi piti hankkia lämminvesivaraaja ja uusi vesiautomaatti. Näille paikka löytyy saunasta, joten automaatin tulee olla hiljainen ja sen sähkönsyötön vuoksi varaaja on oltava käytettävissä myös 240v jännitteellä. Pitkällisen tutkinnan jälkeen päädyin Clen-vesiautomattiin sen kehutun hiljaisuuden ansiosta. Se löytyikin ihan sattumalta kun kävin hakemassa putkien osia K-Raudasta. Sain sen hyvän palvelun saattelemana Markkon avustuksella. Lämminvesivaraajaksi valikoitui Haato juuri tuon vaihdettavan jännitteen takia. Sähköurakoitsija käy liittämässä laitteet verkkoon, niitä ei enää tarvitse tai voi käyttää aggregaatilla.

Hieman keskeneräinen putkihässäkkä 🙂

Sähköliittymän toimitus on luvattu tapahtuvaksi 12.7. Olen itse koko sen viikon työmatkalla Oulun suunnalla, mutta tulen kotiin torstaina 11.7. Illalla kotiin tullessani huomaan pöydällä kirjeen rakentavalta verkkoyhtiöltä Elveralta.  Kirjeen mukaan liittymän toimitus viivästyy, koska kaikkien ympäröivien maanomistajien kanssa ei olla päästy sopimukseen maankäytöstä. Loppukaneetti kolahtaa ja kova; ”Viivästys voi olla jopa vuosia”. No, en olisi halunnutkaan nukkua tänä yönä.

Seuraavana aamuna odotin virka-ajan alkamista malttamattomana. Soitin Elveralle ja tiedustelin asiaa tarkemmin. Minua kiinnosti se, että onko joku vielä antamatta suostumusta vai varsinaisesti kieltäytynyt antamasta lupaa. Tilanne oli se mitä toivoin, lupaa ei oltu annettu, muttei varsinaisesti kieltäydytty. Kysyin tietenkin, voivatko he kertoa keneltä tämä lupa puuttuu. Eivät he tietenkään voineet sitä kertoa. Laitoin Sherlock Holmesilta tutun salapoliisihatun päähäni. Kaapelin linjalla on kaksi maanomistajaa. Toisen kanssa olen jo puhunut puhelimessa, eli minulla on hänelle puhelinnumero. Hurjan päättelyketjun jälkeen päädyin soittamaan kyseiselle henkilölle. BINGO! Henkilö kertoi puhelimessa, ettei ollut sopimukseen tutustunut, mutta muisti sellaisen nähneen. Juttelimme pitkän tovin puhelimessa ja hän kertoi laittavansa asiaan vauhtia heti kun pääsee takaisin toimistolle. Puhelun päätteeksi hän vielä totesi ”Aina ne on ne kaapelit lopulta saaneet sinne vetää, vaikka olisin aluksi kieltäytynyt ja päätöksestä valittanut.”  Vitsi miten hyvä fiilis! Viivästys ei tule olemaan suuri, maanomistaja oli sittenkin ihminen!

Seuraavana hommana oli askarrella rantaan laituri. Vedenpinnan korkeus tuntuu vaihtelevan rajusti, päätän siis tehdä ponttonilaiturin. Valittuna viikonloppuna on luvassa hellettä, ei haittaa. Jos hiki pääsee tulemaan, on viilentävä vesi aivan vieressä. Valtava määrä kestopuuta K-Raudasta ja ei kun hommiin. Laiturin päätykappaleen rungon päädyin tekemään mökin edessä ja siirsimme sen rouvan kanssa mönkijällä rantaan. Alas johtava polku oli toki liian kapea, onneksi rouva on hyvä kaatamaan puita 🙂

Polkua piti leventää, jotta peräkärry ja laituri mahtuivat kulkemaan.

Ensimmäisenä iltana laituri oli vielä niin kesken, että menimme Ristiinan uimarannalle illalla puljaamaan. On muuten hieno ranta, tai saari, jossa on useampi laituri!

Aamukahvi!

Lauantaina pääsin juomaan aamukahvit laiturille, ja työtä oli kiva jatkaa. Päivän ollessa hieman yli puolen pääsin ensiuinnille omassa rannassa omalta laiturilta. Mitään kommelluksia ei tässä hommassa käynyt, ehkä tämä koko mökkiprojekti sujuu loppuun näin mallikkaasti!

Eräänä päivänä pöydällä odotti kirje Elveralta. Hienoa, siinä varmaankin kerrotaan liittymän toimituksen tarkempi aika. Ei sinne päinkään! Kirjeen mukaan maanomistaja on kieltäytynyt antamasta maankäyttölupaa ja asia on vietävä Rakennuslautakunnan käsittelyyn. Siis mitä! Kyseinen henkilö kertoi minulle puhelimessa laittavansa asian kuntoon välittömästi. Tässä on pakko olla jokin väärinkäsitys. Soitto Elveraan ja sen jälkeen naapurimaanomistajalle. Elverasta sain henkilön kiinni ja paljon pahoitteluja, toisesta numerosta sain luurin korvaan. Lähetin vielä tekstiviestin, jossa kysyin voinko tehdä jotain asian kuntoon saattamiseksi, olisin ollut vaikka valmis maksamaan hänelle omistani ylimääräisen korvauksen. Ei mitään. Ei kerrassaan mitään vastausta. Ihan käsittämätöntä! Kyseinen henkilö on vielä alalla, jolla mielikuva on kaikki kaikessa.

Nyt mökki on valmisteltu siihen pisteeseen, että kaikki kylppäriä lukuun ottamatta toimii, kun sähköä tulee kaappiin. Sähkön tulemisesta ei vain ole mitään tietoa..

”Millaista virtaa?”

Olen pohtinut mökillä käytettävän sähkön lähdettä.

Kuten olen kertonut, on meillä ajatus käyttää mökkiä ympäri vuoden. Se asettaa tiettyjä vaatimuksia lämmitykselle ja sitä kautta sähkölle. Lähtökohtaisesti lähdin puntaroimaan kaapelia pitkin tuodun sekä omalla aurinkojärjestelmällä tuotetun sähkön välillä. Tällä hetkellä budjetti ei anna myöden yhdistelmälle.

Aurinkojärjestelmässä oli monia asioita jotka kiehtoivat. Sähkön maksuttomuus, siirtomaksuttomuus ja ennen kaikkea, pieni hiilijalanjälki tuntuivat hienoilta ominaisuuksilta. Siksi lähdinkin selvittämään asiaa tarkemmin. Lähetin kysymyspatteriston useammalle järjestelmiä toimittavalle yritykselle ja seitsemästä vain kaksi vastasi. Toinen näistä, Sunwind, otti asian vakavammin. Pitkän viestittelyn tuloksena minulle selvisi, että paneelit tuottavat sähköä noin kahdeksan kuukauden ajan vuodesta ja neljänä kuukautena ei. Akusto taas vaatii joko talvehtimisen täyteen ladattuna tai lämpimässä. Tähän ratkaisuna olisi automaattinen dieselaggregaatti. Siis täh?! Ekologinen aurinkosähkö vaatii siis ison akuston jolla on melkoinen hiilijalanjälki ja joka voi mennä pilalle kylmässä! Lisäksi sähköä olisi kolkuteltava dieseliä polttamalla neljä kuukautta vuodesta!

Kun tämä ei kuulostanut siltä utopialta jota kuvittelin, päätin selvittää kaapelia pitkin toimitettavan sähkön tilanteen. Kotiin meille sähkön toimittaa Lumme ja sopimuksemme mukaan sen pitäisi olla ympäristöystävällistä. Soitto asiakaspalveluun ja asian kiteytys vastanneelle asiakaspalvelijalle ”Haluan tietää toimittamanne sähkön ympäristöystävällisyyden perustelun”. Lumpeelta ohjattiin ensin sivulle jossa kerrotaan heidän myymänsä sähkön alkuperä ja lisäksi luvattiin, että joku ottaa yhteyttä.

Seuraavana päivänä minulle tulikin sähköpostia Lumpeen Markolta ja hänellä oli antaa suuri määrä tietoa. Ensiksi oli ohjaus Ekoenergyn nettisivuille, jossa oli paljon minulle uutta. Lisäksi oli Lumpeen omaa sekä Energiaviraston tutkimusmateriaalia. Hän myös suositteli tiettyjä sähkötuotteita ekologisesti valveutuneella ja hiilijalanjälkeään miettivälle.

Tämän tekemäni vertailun myötä valitsen hyvällä omallatunnolla kaapelia pitkin toimitettavan vesi- ja aurinkosähkön Kontuun. Ainut harmittava tässä on se, että joudun sen kaapelin hankkimaan Järvisuomen Energian toimittamana. Siihen ei valitettavasti ole muita vaihtoehtoja.

Liittymä on siis tilattu!

”Levytystä”

Mökin työstö omien hommien osalta ajoittuu viikonloppuihin. Arki menee kuitenkin päivätyön ja perheen touhuihin. Mennyt viikonloppu oli aikataulullisesti hankala Konnun valmistumisen kannalta. Lauantaina kävimme laskemassa isäni uurnan ja sunnuntaina muistimme äitejä kautta maan. Onnistuin kuitenkin varastamaan itselleni ja mökille hieman aikaa.

Sähköurakoitsija oli tehnyt työnsä keittiön osalta. Plussaa ohjeista ja vinkeistä lapuissa!

Sähköurakoitsija oli käynyt sovitusti johdottamassa keittiön taustaa sekä mökkiä muutoinkin. Tämä tarkoitti sitä, että pääsin levyttämään seinän umpeen. En löytänyt tilaamani keittiön yläkaappien tarkkoja kiinnityspisteitä mistään, joten päätin pelata varman päälle ja laittaa levyiksi vanerit. Näin varmistan, että ruuvi pitää levyssä, vaikkei osuisikaan koolaukseen.

Monenlaista purkkia ja tarviketta. Kiitos asiantuntevasta palvelusta ja hyvistä neuvoista!

Lauantaina poikkesin K-Rautaan hakemaan tarvikkeita. Ensimmäisenä törmäsin siihen, että ajatukseni levyttää seinä vanerilla ei ollut kovin tavallinen! Melko pitkän tutkimisen jälkeen myyjä Timo kuitenkin löysi kaikki tarvittavat aineet, joilla tasoittaminen sekä maalaus onnistuvat. Hienoa! Tavarat kyytiin ja kohti Kontua!

Peräkärriä oli hyvä käyttää työpöytänä. Tuolista ja parrusta tuli hyvä tuki irti sahattavalle levyn palalle.

Päätin porata läpiviennit ulkona joten aloitin edestakaisin juoksun kun kävin sisällä mittaamassa ja ulkona merkkaamassa. Tässä vaiheessa huomasin, että levyt ovat 1250mm leveitä ja koolaus on 600mm jaolla. No, sirkkelillä vain siivu pois joka levystä, sillä se ratkesi. Porailu itsessään sujui ilman kommervenkkejä, lukuun ottamatta liitäntärasian ja lieden liitännän porauksia. Minulla ei tietenkään ollut mukana tarpeeksi suurta reikäsahaa. Kysyessäni porauksien kokoa kertoi sähkömies 73mm olevan oikea mitta. Nuo kaksi olivat kuitenkin n. 95mm kokoisia. Tämä ratkesi helposti laittamalla levyn alle tuki ja poraamalla kolme reikää.

Levyjen paikoilleen laittaminen yksin oli melko haastavaa, varvinkin kun toinen välitilan pistorasioista osui koolauksen kohdalle. Levy syrjään ja koolauksesta pala pois! Onneksi siitä ei tarvinnut nakertaa pois kuin 20mm, joten erillistä rimaa ei tarvinnut laittaa.

Levytys tehty ja tartuntapohjuste levitetty.

Kun levyt olivat paikoillaan, oli aika levittää tasoitteen tarttumista parantava pohjuste. Tämä telalla levitettävä aine oli kuin ohutta vispipuuroa, joskin lyhin tahmaista myös märkänä. Kuivumisen jälkeen levitin tasoitteen seinään. Tasoittelin saumojen lisäksi vain niiltä osin kun seinää jää näkyviin.

Tasoitteet seinässä. Nyt saa kuivua kunnolla ennen hiontaa.

Tämän verran tällä kertaa!

”Monipuolinen viikonloppu”

Perjantaina pääsin hyödyntämään kiertotaloutta parhaimmillaan, kun kävin ostamassa Torista löytämäni pirttikaluston. Olin etsinyt sopivan kokoista pirttikalustoa siitä asti kun tein mökistä tarjouksen, mutta uusia ei taideta enää missään myydä. Tai niin luulin, kunnes menin katsomaan tätä. Kyseistä kalustoa myi perikunnan puolesta erittäin mukavat neidot ja he kertoivat myös kaluston historian. Kalusto oli ostettu 20 vuotta sitten Mikkelin vankilan myymälästä lahjaksi henkilölle joka silloin työskenteli itse kyseisessä vankilassa. Koivuinen pöytä on vieläkin kuin uusi, siinä näkyy hyvin kotimainen käsityö, laadukas materiaali ja huolellinen pito. Kiitos vielä kerran Emmille pöydästä! Se saa varmasti hyvän kodin mökiltämme.

Kiertotaloutta parhaimmillaan! Kotimaista käsityötä 20 vuoden jälkeen toiselle käyttäjäryhmälle.

Kun pöytä oli lauantaina kannettu tupaan ja kasattu, oli aika aloittaa irtolaattojen korjaaminen. Kuvitelmissani otin ne yksitellen kauniisti ehjänä irti ja taikavoimillani puhalsin laastin pois lattiasta. Toisin meni, taas! Laatat tahtoivat rikkoutua irrotuksessa tai laastin naputtelu sai viereisetkin irtoamaan. Parin tunnin homman jälkeen alkoi kuitenkin olla puhdasta. Varastosta löytyy lisää sopivia laattoja, joten rikkoutuminen ei ole suuri ongelma. Pieni sävyero osassa on, mutta ei minua haittaa 🙂 Kerafix liimaa lattiaan ja laattaa niskaan! Toivottavasti se vain kuivuu näin kylmässä ilmassa.

Laatat paikoillaan 🙂

Varmuuden vuoksi tuli tietysti lämmitettyä sekä takkaa, että kiuasta. Mökin lämpö nousikin viidestä asteesta kahteentoista.

Takkatulta piti hyödyntää lounaan valmistukseen.

Kun laatat oli lattiassa, oli aika ottaa kipsilevyt pois keittiön takaseinästä. Jokin fiksu olisi tietysti edennyt toisessa järjestyksessä, nyt jouduin varomaan astumasta laattojen päälle. Kokonaisen kipsilevyn kantaminen yksin ja samalla harppoen on haastavaa 🙂 Sain levyt kuitenkin pois seinästä ja tuvasta laatoille astumatta. Hyvä niin!

Seuraavana vaiheena oli villoitta koolausten väli, jotta uusi levytys olisi mahdollisimman äänetön. K-Raudan myyjä suositteli Isoverin lasivillaa ja sitä tietysti myös otin. Samalla ostin villasahan, kun en aiemmin ole sellaista tarvinnut. Käsittely oli hyvin helppoa ja itse villoitus oli vain vartinhomma.

Villat paikoillaan ja sähköjä sijoiteltu.

Seuraavaksi olikin hieman tarkkuutta vaativampi juttu. Sähköurakoitsija käy alkuviikosta vetämässä tarvittavat piuhat keittiöön ja nyt on minun aika merkata mihin mitäkin tarvitaan. Kun piuhat on vedetty, pääsen levyttämään ja käsittelemään seinää. Sitten vain keittiön laittoon!

Taas mentiin eteenpäin!

”Hauskaa Vappua”

Vappu katkaisi työviikon keskeltä poikki. Kevään lämpö helli edelleen ja olikin aika kaivaa Hobby talvisäilöstä. Vein vaunun mökille tiistaina ja laiton sen valmiiksi lämpenemään. Samalla tapasin sähköurakoitsija joka valikoitui meille tekemään sähkötyöt loppuun. Kun pojat pääsivät koulusta ja hoidosta oli aika lähteä käymään mökillä. Olikin mitä mainioin yllätys, kun jäimmekin yöksi!

Vaunulle löytyi hyvä ja tasainen paikka mökin päädystä.

Pelkkää makoilua ei kuitenkaan ole luvassa vielä pitkään aikaan, vaan suuri osa ajasta meni keittiön lopulliseen purkamiseen sekä pihatöihin. Mönkijää ostaessani tulin hankkineeksi siihen myös Can-Amin oman puskulevyn. Myyjä väitti sen olevan niin tukeva, että sillä voi vaikka tasoitella mökkitietä. Tämähän täytyi kokeilla nyt! Hyvin se toimi, keskiosa tiestä levisi hienosti ajouriin, eikä puskulevy ollut millänsäkään. Ei puhunut myyjä palturia!

Risukkoa riittää!

Toinen suuremmista hommista on edelleen jatkaa raivaamista. Sitä riittää tontilla varmasti vielä pitkään. Nyt kuitenkin sain raivattua jo hieman näkymää harjun suuntaan. Tuohon päälle on varmasti hyvä laittaa grillauspaikka..

Harju näkyy jo.

Kun päivän on touhunnut pihalla, nukkuu varmasti hyvin! Niinhän sitä luulisi.. Nukuin ehkä kaikkein huonoimmat unet vaunussa koskaan. Olimme ensimmäistä kertaa tällä vaunulla pelkän akkuvirran varassa ja kokoajan tuli mietittyä virran loppumista ja kopin kylmenemistä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan virtaa oli vaunun mittarin mukaan jäljellä vielä 68 tunniksi. Ehkä hätäilin suotta 🙂

Vappuaamun kahvit mökin terassilla.

Vappuaamuna kahvit perkolaattorilla ja sama meno jatkuu. Pakkasimme rouvan kanssa kärryllisen jätettä, patjoja, keittiön, ynnä muuta odottamaan poisvientiä. Minä jatkoin raivaamista ja rouva kitkemistä. Mökin ympärys on jo todella siisti, kiitos rouvan!

Tupaan tullessa on laatoitus josta muutama laatta irtosi kun hioin lattiaa. Koputtelin loputkin läpi ja huomasin muutaman olevan irti pohjasta.

Vielä on hommaa tiedossa!

”Raivaamista ja siistimistä”

Vuoden ehkä lämpimin päivä tähän saakka, aamusta asti yli 15 astetta. Sehän on mahtava hetki kokeilla ensimmäistä kertaa raivassahahommia. Tontti on suureksi osaksi hoitamatonta metsää ja osittain vesoittunutta. Tänään keskityin kuitenkin vain ja ainoastaan tien reunojen siistimiseen. Ojista levinneet pajut ovat niin villiintyneet, että ne hankaavat auton kylkiä pihaan ajettaessa. Tämä ei tietenkään ole hyvä juttu!

Ihan ensimmäisenä oli tarpeen hankkia raivaussaha. Tutkin netin ja Mikkelin kaupat. Hankalan tuntuista hommaa! Hintahaitari on valtava, satasesta pariin tuhanteen. Mikä näistä sopii tarpeisiini? Parissa kaupassa oli yritystä auttaa minua asiassa. K-Raudassa minua palveltiin hyvin, mutta valikoima oli melko suppea. Siinä vaiheessa päätin kääntyä todellisen asiantuntijan puoleen. Vaimoni veli työskentelee Stihlillä ja hän selvitti asian puolestani. Eikä siinä vielä kaikki! Kone varusteineen tuotiin minulle toimistomme pihalle perjantaiaamuna ennen kahdeksaa. Kiitos kovasti! Kone oli pakkauksessaan lähes käyttövalmis ja loppuihin oli erinomaisen hyvät ohjeet.

Numerokyltti odottaa ensimmäistä vierasta tulijaa ja lyhty hämärää.

Päivän ensimmäinen tehtävä oli kuitenkin pystyttää tolppa ja ripustaa siihen mökin numerokyltti. Tälle on jo käyttöä, kun sähkömies tulee käymään tiistaina iltapäivällä. Mielestäni tuosta tuli hyvä! Hieman erilainen ainakin.

Pojat seikkailivat tuttuun tapaan.

Pojat olivat aloittaneet seikkailunsa ja rouva omat puuhansa tällä aikaa.

Tie on hyvin rehevöitynyt ja pajut raapivat auton kylkiä.

Sitten se alkoi, raivaus. Valjaat päälle, viimeiset kiristelyt ja nykäistään kone käyntiin. Uusi terä puri ohueen pajuun kuin veitsi voihin. Tämähän on ihan mukavaa hommaa! Reilun tunnin päästä tien mökiltä katsoen oikean puoleinen reuna on jo vesottu. Toisella puolen tielinjaa on rehevöitynyt kapeampi kaistale, joten se on huomattavasti nopeammin valmis. Juuri ennen lopettamista rouva tuli kysymään kumpi meistä kävisi kaupasta eväitä. Kerroin käyväni, kunhan olen saanut tienvarren valmiiksi. Kun vihdoin otin valjaat pois päältä, se iski. Aivan tajuton kuumuus ja hiki! En ollut sitä huomannutkaan, kun huiskin sahalla, vaikka päälläni oli keliin nähden aivan liikaa vaatteita, turvallisuus ennen kaikkea.

Siellä se nököttää autojen seassa 🙂

Koska keli oli mainio ja vaatteeni olivat läpi märät, päätin lähteä kauppaan mönkijällä. Se olikin erinomainen idea! Vaatteet kuivuivat viimassa mukavasti ja olin kaupalla jopa nopeammin kuin autolla.

Kolmas kärryllinen täyttövaiheessa.

Eväiden syönnin jälkeen laitoin kärryn mönkkärin perään ja aloitin risujen keräämisen tien varrelta. Riivin risut rautaharavalla ojista tielle jotta ne olivat helpommin poimittavissa. Jokaisen kärryllisen välissä oli pidettävä pieni tauko varjossa istuen ja vettä juoden. Useampaa kärryllistä myöhemmin tie oli puhdas ja ainakin metriä leveämpi. Kovin paljon tuo ei kuvassa näy, mutta eivätpähän pajut enää kirsku auton kylkeen.

Tie vesottu ja risut kerätty.

Seuraavaksi jatkoimme pihan puhdistamista. Vanha kissa-aitaus oli jo muuttunut laudoiksi ja verkkorullaksi rouvan käsittelyssä, joten ainut suurempi siirrettävä oli mökin pihaan jäänyt peräkärry. Siitä puuttuu toinen rengas, lienee puhjennut joskus, mutta eiköhän tuo mönkijällä siirtyne! Pyöräytin kärryn kanssa lenkin pihan ympäri, kunnes löysin sille hyvän paikan. Mönkijä jäi hieman kallelleen, mutta hyppäsin selästä pois ja irrotin kärryn. Rouva katsoi touhua ihmeissään ja menin kysymään miksi. Syy selvisi kun olin rouvan vieressä. Mönkkärin eturengas oli reilusti ilmassa 🙂 Ihan käyttökelpoinen työvehje tuo on!

Jousitus pelaa, en edes huomannut renkaan olleen ilmassa!

Kesä tulee kohisten!

”Polvistukaamme”

Lauantaiaamuna menin K-Rautaan vaihtamaan öljyvahan lakaksi. Tein niin, koska hiomisen jälkeenkin lattian raoissa on hieman vanhaa lakkaa ja öljyvaha ei tietenkään siihen imeydy. Tänään paikalla oli auttamishaluinen myyjä ja hän opasti tuotteen valinnassa ja työvaiheissa. Hän kertoi Teknoksen Helo Aquan olevan paras ja kestävin lakka mäntylattiaan, sitä siis. Alkuun tuli tehdä kerros kiiltävällä lakalla ohennettuna ja sen perään kaksi kerrosta valitsemallani puolikiiltävällä lakalla. Siis yhteensä kolme kertaa kontaten jokainen lauta läpi! Huh, kuulostaa työläältä! Vaihtoehtoja ei ole jos hyvän pinnan haluaa.

Matka kohti Kontua ja lakkaamaan vaan! Ensimmäinen kerros sujuu melkoisen joutuisasti, vaikka puu imeekin ohennettua lakkaa hyvin paljon. Ohjeen mukaan kuivumisaika on kaksi tuntia, mutta mökin lattian lämpötila on vain noin 12 astetta, joten minun on odotettava kauemmin ennen toista kerrosta.

Mökillä on mukana koko perhe, joten sillä välin kun lakka kuivuu, voimme tehdä muuta. Pojille on järjestetty aarteenetsintää pääsiäismunilla ja sen jälkeen on vuorossa mönkijäajelua. Ajelemme hyvin varovaisesti harjun päälle ja siellä pieniä lenkkejä. Lunta on vielä reilusti, Can-Amin vanteen puoliväliin saakka! Varjoisasta metsästä tuo ei taida sulaa vielä pitkään aikaan!

Lunta on vielä runsaasti. Joissain paikoissa jopa puoleen väliin vannetta!

Vihdoin on aika laittaa toinen kerros lakkaa. Lattia alkaa näyttää jo aika hyvältä kun vertaa lähtötilanteeseen! Toisen kerroksen jälkeen kotiin ja saunomaan. Kolmas kerros jää seuraavaan, eli sunnuntaiaamuun.

Toisen lakkakerroksen jälkeen näyttää jo hyvältä.

Sunnuntaiaamun lakkaus sujui hyvin ongelmattomasti. Puu ei enää ime lakkaa ollenkaan, joten menekki on hyvin vähäistä. Polvet ja selkä ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei polvistumista tarvita enää tänä pääsiäisenä 🙂 Märästä pinnasta katsottuna lattia on todella kiiltävä, mutta se himmenee jonkun verran.

Kolmas kerros lisää syvyyttä lattian väriin. Kyllä kannatti kontata!

Nyt kun lattia on käsitelty, voi mökille tuoda jo jotain kalusteita.

Mitähän seuraavaksi tekisi?

”Itsepäinen tanssikumppani”

Nyt kun mökille pääsee varmasti peräkärryn kanssa, on aika käydä etsimässä lattianhiomakone vuokralle. Suuntasin Cramolle heti kun tiesin sen aukeavan, olin portilla tasan kello seitsemän. Heti kun astuin sisään, oli minulla jo avulias henkilö vastassa. Kerroin, että olen aikeissa hioa mökin lattian ja tarvisen siihen sopivan koneen. Kerroin myös, että olin tutkinut heidän valikoimiaan ja hankkinut aggregaatin jolla voin koneeseen tuottaa virran. Ensimmäinen kommentti hämmensi: ”Eihän tällainen kone lähde edes käyntiin noin pienellä aggregaatilla.” Siis mitä? Katsoin virran tarpeen heidän verkostaan ja nyt se ei sitten riitä. Myyjä selitti, että tuollainen hiomakone ottaa käynnistysvaiheessa kaksinkertaisen virran. Niinpä tietysti! Ja lisäksi tarvitsisin teollisuusimurin sekä imukauluksen. Just! No seuraava yritys, voisinkohan vuokrata kaikki nämä ja lisäksi suuren aggregaatin jossa riittää virtaa kaikkien näiden tarpeisiin? Kaikki muu onnistuu, mutta aggregaatteja ei ole.

Jatkoin matkaani seuraavaan vuokraamoon, Ramirentille.  Sieltä löytyi myös avulian henkilö ja sen lisäksi kaikki tarvittava. Tai ainakin melkein. He pohtivat kovasti riittääkö aggregaatin virta sekä imuriin, että hiomakoneeseen. Päätin ottaa riskin ja varata laitteet iltapäiväksi kun järkevä hinta oli saatu sovittua. Onhan minulla oma aggregaatti vaikka imuria varten. Veisin ne töiden jälkeen mökille ja pääsisin vihdoin hiomaan sen lattian.

Päivällä nuorempi poikamme kävi postilla ja sieltä löytyivät Kylttimaxita tilaamani talonumero sekä nimikyltti. Ne tulivat todella nopeasti!

Talonumero ja nimikyltti ovat saapuneet!

Tuli iltapäivä ja kävin laitteet mukaani. Kaikki sujui hienosti ja mönkijällä kärryn sai nyppästyä ihan rappusten eteen. Tavarat sisälle ja kokeilemaan. Aggregaatti hörähti käyntiin ensimmäisellä nykäisyllä, imuri hurisi ja hiomakone pyörähti käyntiin. Tämä on mahtavaa, hommat etenevät! Kun aloitin kasaamaan laitteita tarkemmin, huomasin pienen murheen. Imurin mukana tullut letku ei käynyt imukaulukseen! Nopea käynti Mikkelissä ratkaisi ongelman, sain soviteputken mukaani ja homma näytti taas hyvältä!

Mönkijällä peräkärry tuli kevyesti vaikka tiellä on vielä lunta.

Hiomakoneen käsittely tuntui kovin vaikealta, se halusi mennä aivan eri suuntaan kuin minä! Pikkuhiljaa opin kuitenkin miten tuota voi käsitellä ja torstaina olin saanut hiottua jo makuuhuoneen lattian. Perjantain ahkeroinnin jälkeen lattia oli siinä kunnossa, että hiomakoneen voi pakata jo odottamaan tiistaiaamua ja paluuta vuokraamoon. Vuokraamon aggregaatti riitti pyörittämään molempia konaita, joskin välillä laukaisten vikavirtasuoja. Se oli aina hyvä merkki tauon tarpeelisuudesta 🙂

Lautojen väleihin jäi toki hieman lakkaa. Se tarkoittaa sitä, että palautan Osmo Colorin ja vaihdan sen lakaksi varmuuden vuoksi.

Hyvin menee!